M-Team Reilu Kannustaja on Hannu Mutanen

💙 Hänestä innostava, kannustava ja reilu ilmapiiri on jokaisen liikkuvan lapsen ja nuoren perusoikeus.

M-Teamin jäsenistö äänesti ja voittajaksi nousi P12-13 -joukkueen päävalmentaja Hannu Mutanen. Myös useita muita hienoja toimijoita seurastamme äänestettiin. Osallistumisaktiivisuus oli verraton – onhan osallisuus seuramme perusarvo!

Pääsarjajoukkueet yhdessä KUULE MUA! -projektin kanssa tempaisivat! Takana oli halu kannustaa kaikkia lasten ja nuorten liikunnan ja urheiluharrastusten parissa toimivia aikuisia reiluuteen.

Tämän vuoksi etsittiin kaikista pääsarjaseuroista lokakuussa Reiluja kannustajia, jolla on…

🤗 tsemppaava esimerkillinen asenne

🥰 kyky olla läsnä ja ottaa lapset ja nuoret huomioon

🌹 kaunis tapa puhua ja kunnioittaa jokaisen pelitaitoja

👑 rohkeus puuttua epäkohtiin

—

Aloitin kesällä 2022 apuvalmentajana seurassa ja aloin pukeutua hallilla siniseen verkkatakkiin. Pian huomasin, että minulle entuudestaan tuntemattomat ihmiset alkoivat tervehtiä ystävällisesti ja tuttavallisesti. Se tuntui yllättävän hyvältä. Ja pian nuo ihmiset eivät enää olleetkaan tuntemattomia, vaan M-Team osoittautui – itse asiassa aivan ennakko-odotusteni mukaisesti – lämminhenkiseksi ja sivistyneeksi kyläyhteisöksi.

Miten niin kyläyhteisöksi? Italiassa voi nähdä, miten paikalliset kokoontuvat tietyille paikoille perhekunnittain, tapaamaan toisiaan satunnaisella tavalla. Suomessa ei juurikaan ole sellaista perinnettä, mutta sen sijaan olemme perinteisesti olleet erilaisten yhdistysten kautta verkostoituva kansakunta. Yhteisössään huomatuksi ja arvostetuksi tuleva ihminen voi hyvin. Me emme ole vain urheiluseura, vaan ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva kudelma. Tervehtiminen ei ole vain tapa tai kohteliaisuus; se on viesti: huomaan sinut ja arvostan sinua sellaisena kuin olet. Jos tarkkailet itseäsi, saatat huomata, että sanot ”Huomenta!” eri ihmisille eri tavalla. Siis huomioit, ketä tervehdit.

Tervehdyksesi voi olla toiselle ihmiselle hänen päivänsä paras hetki. Toistan; päivän paras hetki.

Entä jos sen lisäksi kysyttäisiin, miten menee? Entä jos kehutaan harjoittelua, kannustetaan, tai kumarrutaan ja heitetään se karannut pallo takaisin kanttiaan hiovalle harjoittelijalle?

En usko, että kovin moni meistä nousee hallin portaita täynnä suurta itsevarmuutta, valmiina näyttämään omaa ylivoimaansa. Usein meillä kaikilla on epävarmoja hetkiä. On seuraan vastikään liittynyt junnu. On valmentaja, joka pohtii oikeaa tasapainoa urheilullisen tavoitteellisuuden ja kasvatuksellisuuden välillä. On vanhempi, joka miettii harrastuksen kustannuksia. Ja se murrosikäinen nuori, jonka sisällä myllertää vähän kaikki. Tämä ei ole arvailua, vaan tietoa – harrastus on monelle nuorelle turvapaikka.

Sinä olet tervetullut Rusalle. Sinä olet tervetullut M-Teamiin. Sinä olet osa meidän kyläyhteisöä, ehkä hieman Asterixin valloittamattoman kylän hengessä. Me voimme olla välillä vähän hassuja, mutta viime kädessä olemme toistemme tuki ja turva, arjen voimavara. Osa elämää. Toisilla isompi, toisilla pienempi.

Kiitos luottamuksesta, kiitos että olette huomanneet minun panokseni.

Huomaattehan myös niiden kenties paljonkin vähemmän aikaansa antavien, mutta täsmälleen yhtä arvokkaan osan kylällemme antavien huoltajien, kyytien järjestäjien, toimitsijavuorojen tekijöiden tai, niin, ihan vaan läsnäoloaan antavien ihmisten panoksen?

Ja lapset. Ne tyypit siellä puoli metriä alempana. Heihin kannattaa investoida koska ____________ (osaat itsekin vastata tähän miksi) ja lisäksi siksi, että he ovat hauskaa seuraa. Sinullekin. Tule mukaan juniorityöhön ja anna heidän opettaa sinua!

Kohdataan hallilla!

Ystävällisesti,